Yhden loistavan päivän mittainen retki Röyttään toteutettiin 13.7.2008 sunnuntaina. Tähän yhteen eriskummalliseen päivään mahtui koko joukko erilaisia säätiloja ja hauskaa ulkonaoloa.
Matkaan lähdettiin hyvissäajoin Tukkisaaresta 6 melojan voimin. Kajakit vedettiin trailerilla Martinniemen pienvenesatamaan joka on toiminut ennenkin näyttämönä lähdettäessä Röytän seudulle. Vaihtoehtoisena lähtöpaikkana voisi toimia Praavan satama joka on lähempänä Röyttää.
Ensimmäiseksi kiintopisteeksi ja taukopaikaksi otettiin Kriisi. Ensimmäiset kolmisen kilometriä melottiin lämmitellen konetta käynnistellen ja penkkiin totutellen. Tämän jälkeen alettiinkin hiomaan melontatekniikkaa kohdilleen. Välillä melottiin toispuoleisesti ilman että melaa nostettiin vedestä ja välillä melottiin suoraan silmät kiinni. Silmät kun aukaistiin niin oltiinkin jo Kriisin rannassa ja rantauduttiin aivan eteläkärkeen tauolle. Rantakiviltä tähyiltiin Lönkyttimen suuntaan joka on Kriisistä suoralla linjalla Santapankkiin. Santapankkia ei sentään saatu näköpiiriin ja Saarivierailusta suuttuneet tiirat pitivät huolen ettei rannalta tähyilty pitkän aikaa.
Sadepilviä
Tauon jälkeen ohjelmaan otettiin avomerta ja Röytän kierto myötäpäivään. Matka sujui kepeästi siinä kuuluisassa rasvatyynessä säässä. Toista näkyi olevan mantereen päällä jossa sadekuurot vihmoivat vihaisesti synkkiä mäntymetsiä. Oli erikivaa olla merellä ja katsella miten sade piiskaa taukoamatta toisaalla. Röytän länsipuolella meri avautuu aivan toiseen malliin kuin Oulun edustalla. Horisontissa etelässä näkyy Oulun ja Haukiputaan saaristo ja luoteessa pikottaa Krunnit mutta lännen suuntaan horisontti on tyhjänä.
Tyyni meri
Lounastauko pidettiin Röytän kierroksen päätteeksi Röytän laavulla, tai oikeammin sen viereisellä nuotiopaikalla. Nuotiota viritellessä mantereella pyörineet sadekuurot löysivät tiensä merelle päin ja sateenvarjo kajakin vakiovarusteena osoittautui jälleen kerran hyödylliseksi. Kun ruuat oltiin saatu syötyä ja kahvit juoto sade taukosi ja tilalle tuli navakka länsituuli. Keräilimme kamppeet ja läksimme takaisin vesille. Takaraivossa oli pieni aavistus että tuuli voisi nostaa aallokkoa Röytän länsipuolelle joten suuntasimme oitis sinne.
Kiersimme sataman kautta turistiajelulla katsomassa hienoja pursia. Heti sataman suulta näki että epäilys oli oikea sillä lännessä meri velloi urakalla. Ensin kiskottiin vastaaaltoon muutama kilometri ja ämän jälkeen korjattiin hieman suuntaa etelämmäs sivuaallossa. Tässä vaiheessa isoimmat mainingit toivat jo vähän vauhtia ja jännitystäkin. Varsinkin SeaYakkeja sai kiskoa ihan kaksinkäsin aallokossa eteenpäin jotta pysyi suunnassa. Varsinainen hupi alkoi kun keulat käänneettiin myötäaaltoon ja annettiin palaa. Mainingit olivat sopivan pitkiä joten päästiin välillä aivan kelvollisiin surffeihin. Tuuli tuo käsittämättömän nopeasti kunnon mainingit Röytän länsipuolelle jossa merenpohja nousee vauhdilla. Lännessähän ei ole juuri mitään esteenä ja vettäkin riittää syvyyssuunnassa
Aikamme aallokkomelontaa harjoiteltua otettiin suunta suoraan autolle ja kiskaistiin loppumatka niin pikapikaa kuin ne kuuluisat viimeiset kilometrit nyt voivat vaan kulua. Maihin päästyä pakkasimme kajakit kärryyn ja kaasuttelimme takaisin Ouluun ja kotiin iltapalalle kruunaamaan mukavan päivän ulkona.
Melontareitti: googlemaps
